Anteeksi äiti, anteeksi ravitsemusterapeutti, anteeksi niille harvoille kavereille, joille olen kertonut, anteeksi nyt ylipäätään kaikille, jotka ovat mun elämästä kiinnostuneita. Vika "normaali" koulupäivä. Tottakai ruokana on oikein herkullista hampurilaista. Hyij varmaan sata miljoonaa kaloria. Syöksyn suuna päänä vessaan, sen syötyäni. Tungen sormet kurkkuun ja ah ihanaa tunnen, kun se hampurilaispaska syöksyy suustani pönttöön. Toistan ton saman session muutaman kerran ja olo tuntuu taas ihanan tyhjältä. Juoksen vessasta luokkaamme. Tottakai mun tuurilla meidän ope tulee mua käytävällä vastaan. Ope kattoo mua kummastuneesti. Toisaalta eihän tuo ollut mikään ihme ottaen huomioon että, mun naama oli punainen sen äskösen oksentelun jäljiltä. Tuntuu et petän kaikkii aina, kun oksennan. En mä täällä voi elää niin et miellytän kaikkii. Mä teen mun omat valinnat, eikä sen luulisi haittaavan muita. Anteeksi kun joudun TAAS tuottamaan pettymyksen.
"Oma etu tärkeintä, sisimmissään käärmeitä"
